Kuvakaappaus Uuden Suomen jutusta.
Ulkopoliittisen instituutin Valtioneuvostolle tekemä selvitys "Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueilla" ilmestyi eilen. Oma näppituntumani sen saamasta vastaanotosta on hyväksyvä nyökyttely. Selvityksen suorasukaisuus on sellaista, että varsinkin poliitikkojen on hankala itse asioista puhua. Mutta myös negatiivisia reaktioita on herännyt ja ennen kaikkea ne ovat olleet suorastaan raivoisia. Tämä ilmiö kiinnitti huomiotani ja päätin purkaa selvitystä kritisoineiden argumenttejä saadakseni selville, mistä kritiikki kumpuaa. Sävyt ovat sellaisia, että selvitys on osunut johonkin arkaan kohtaan. Jahka päivät kuluvat ja useampi on myös ehtinyt lukea ja sulatella selvityksen sisältöjä, on luvassa lienee myös paremmin punnittuja neutraaleja, positiivisia ja negatiivisia puheenvuoroja.
Selvitys haittaa Suomen ja Venäjän suhteita
Tämä raikas tuulahdus neuvostovastaisuuden vastustamisen kulta-ajoilta on ollut esillä hyvinkin suoraan sanottuna tai rivien välissä. Siinä on taustalla ajatus, että tutkijoilla ei ole oikeutta sanoa ääneen asioita, jotka voivat heikentää maamme suhteita toiseen maahan. Tämä ajatus on juuri niin törkeä kuin miltä kuulostaa.
Paradoksaalisesti tällaisia ääniä on kuulunut jopa akateemisesta maailmasta. Kun akateeminen henkilö sanoo UPIn syyllistyneen vastuuttomaan, yksipuoliseen ja epätieteelliseen Venäjä-pelotteluun, asettaa hän itselleen melkoisen todistustaakan. Koska hän ei sitä ole täyttänyt, olisin taipuvainen ajattelemaan, että hän itse syyllistyy vastuuttomaan, yksipuoliseen ja epätieteelliseen Venäjä-pelottelulla pelotteluun.
Tässä on myös se asia sekaisin, että eri toimijoilla yhteiskunnassa on erilaisia tavoitteita ja velvollisuuksia puheissaan. Poliitikkojen tehtävä on etsiä parhaita mahdollisia tapoja pitää huolta kansakunnan hyvinvoinnista. Journalistit pitävät journalismin keinoin silmällä maailmaa ja pyrkivät kertomaan havaitsemiaan asioita. Tiede tuottaa tutkimusta, joka yrittää saada kiinni todellisuuden piirteistä ja prosesseista tarkan prosessin ja etiikan avulla. Tavalliset kansalaisetkin voivat nykyään käyttää julkisia puheenvuoroja. Tutkijoiden pakottaminen omaksumaan poliitikkojen tavat puhua olisi täsmälleen yhtä naurettavaa, kuin jos poliitikot pakotettaisiin hoitamaan yhteisiä asioita tieteen keinoin. Mutta näiden eri asemien välillä singahtelevat vaatimukset eivät ole loppujen lopuksi hupaisia. Jos niitä aletaan tosissaan vaatimaan, niin pian niin tutkijat kuin toimittajatkin ovat poliitikkoja. Se olisi karu asia ja käytännössä liberaalin demokratian loppu.
Norjalaisten selvitys kaataa UPIn selvityksen
Minusta kumpikin olivat oikeassa. Norjalaiset siinä, ettei ihmisten kuljettamisessa pohjoiseen ollut viranomaisten työtä. Sen hoitivat rikollisjoukkiot. UPIn selvityksessä pääperustelu tapahtumien hybridivaikuttamisen luonteelle on se, että rajaa valvoo tiukasti suoraan presidentin alainen turvallisuuspalvelu FSB, eikä siellä tapahdu mitään suurimittaista ilman sen suopeutta. Suomen itäraja oli toiminut täysin samoilla säännöillä koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan ja nyt ne säännöt yhtäkkiä muuttuivat. Tai Venäjä aktiivisesti muutti ne. Ja sitten muutti takaisin, kun tilanne oli heidän mielestään siihen sopiva.
Tässä, kuten kovin monessa muussakin kohdassa, on vaikea välttyä vaikutelmalta, että selvitystä kritisoivat eivät ole sitä varsinaisesti lukeneet, vaan ovat tyytyneet median referaatteihin ja tulkintoihin.
Selvitys on tehty Natoon liittymistä tukemaan
Tämä ”koska Nato-jäsenyys”-vastalause singahti välittömästi, kun ensimmäiset uutiset selvityksestä tulivat ulos. Tämä johtunee kahdesta seikasta: ensinnäkin UPI on leimattu Nato-myönteiseksi, aivan kuten Aleksanteri-instituutti on leimattu Venäjä-myönteiseksi. Toisekseen hallituksen tai Nato-jäsenyyden kannattajien tulkitaan halunneen tilaustyön, joka tukisi heidän näkemyksiään Venäjän uhasta. Ja kyllähän raportti tavallaan niin tekeekin, jos katsotaan Venäjän uhan kasvamisen olevan hyvä peruste Nato-jäsenyydelle. Nato-jäsenyyden vastustus pohjautuu puolestaan pitkälti sille, ettei jäsenyydelle ole turvallisen asemamme takia tarvetta, on tämän turvallisuudentunteen horjuttaminen ymmärrettävästi ikävältä tuntuva asia.
Sinällään on melkoinen loukkaus tutkijoiden ammattitaitoa ja -etiikkaa kohtaan väittää heidän painottaneen työnsä tuloksia salaa käskystä tai omasta halustaan, että jokin poliittinen tavoite edistyisi.
On myös esitetty, että selvitys on sellainen kuin on, että käyttäisimme mahdollisimman monta kymmentä miljardia uusien hävittäjien ostamiseen Yhdysvalloilta.
Selvitys on propagandaa
Selvityksen väitetään olevan propagandaa eli jotakin poliittista tavoitetta manipulatiivisesti tukevaa. Vaikka kyseessä ei ole varsinaisesti tieteellinen tutkimustyö, on se tieteellistä tiedon käsittelyä ja esitysmuotoa kunnioittava kokonaisuus. Tieteen hienous on siinä, että se korjaa tuloksiaan. Tämäkin paperi saa varmasti kokea tiedeyhteisön armottomuuden, jos siihen on syytä.
Mikäli selvitys olisi propagandaa, siihen puuttuisi myös varmasti UPIn hallitus, neuvottelukunta ja tieteellinen neuvosto. Hallitukseen kuuluu muun muassa Kimmo Kiljunen, joten jos kellä on todisteita propagandasta selvityksessä, niin hän lienee valmis kuuntelemaan näitä.
Selvitys lietsoo sotaa
Selvitys on hyvin suorasanainen ja siihen ei olla totuttu. Varsinkin vanhemmalla polvella tämä tuntuu aiheuttavan ylimääräisiä sydämenlyöntejä tai vähintään ärtymystä. Tämä on itse asiassa yksi muoto ajatuksesta, että selvitys heikentää Suomen ja Venäjän välejä.
Itselleni on jäänyt epäselväksi se, että miten Venäjän tilanteen kuvaaminen pakottaisi tai houkuttelisi meidät sotaan. Taustalla onkin kai ajatus siitä, että jos Venäjä suuttuu meille, on osamme tuho ja kuolema. Siihenhän me opimme kylmän sodan aikana ja se oli varsinkin sodanjälkeisinä vuosina ihan perusteltu pelko. Nyt sitä samaa pelkoa on havaittavissa monissa puheenvuoroissa, jotka kritisoivat selvitystä. On siis meidän vikamme, jos käyttäydymme niin, että ansaitsemme karun kohtalon suurvalta-asemaa jälleen tavoittelevan naapurimme toimesta.
Mutkuttelu, entäs muut
Tätä selvitystä Venäjän asemasta Suomen turvallisuusympäristön toimijana moititaan siitä, ettei se sisällä vertailevaa analyysia Yhdysvaltojen roolista maailman turvallisuusympäristössä. Ajatusketju taustalla kulkee kai jotenkin niin, että jos kuvaa Venäjän olemusta, pitää vastalääkkeeksi kuvata ikävästi Yhdysvaltoja, ettei suhteiden läheneminen siihen suuntaan houkuttaisi. Kumma kyllä kukaan ei ole vaatinut Kiinan ottamista mukaan vertailuun.
Moititaan selvitystä asioista, joita siinä ei ole
Jos pahimmat vouhkat otetaan huomioon, niin selvitys on läntistä disinformaatiota, joka valehtelee pelotellakseen perin juurin puolueettomat suomalaiset lännen pauloihin. Sivistyneimmät heistä älyävät laittaa nämä väitteet kysymysten muotoon, ettei heidän tarvitsisi vastata sanoistaan. Hyvin perinteinen manipulatiivisen kielenkäytön tapa.
Transponderit puuttuvat
Jopa hyvin kokeneetkin poliitikot ovat kummastelleet presidentti Niinistön transponderi-aloitteen puuttumista selvityksestä. Aloite tuli julki presidentti Putinin Suomen-vierailun yhteydessä heinäkuun alussa. Siinä vaiheessa tällainen selvitys on jo hyvin pitkällä. Kaikki haastattelut on todennäköisesti jo tehty, merkittävä osa sisällöstäkin on hiomista vaille valmis. Siihen kun vielä lisätään lomakausi, niin transponderi-aloite ei vaan yksinkertaisesti ehtinyt tähän.
Jos transponderi-aloite tässä kuitenkin olisi jotenkin edes ollut ja Venäjän toimien arviointi sen suhteen olisi ollut yhtä realistista kuin se muissa kohdissa selvitystä oli, olisi selvitystä epäilemättä syytetty presidentin aloitteen kampittamisesta.
Eihän se niin vaan ole
Monista kriittisistä puheenvuoroista on havaittavissa, että koska kritiikin esittäjän kuva maailmantilanteesta ja erityisesti Venäjästä poikkeaa selvityksessä olevasta, on selvitys väärässä. Jos selvityksen antaman kuvan myöntäisi oikeansuuntaiseksi, olisi tarpeen arvioida omia näkemyksiään. Siihen me ihmiset olemme hyvin huonosti halukkaita. Mutta tässä olisi sitä niin usein kuulutettu paasikiviläisyyttä parhaimmillaan: tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.
Disclaimer: Olen itse tänään virallisesti viimeistä päivää projektitutkijana samasta VNTEAS-ohjelmasta rahoitusta saaneessa Suomen venäjänkieliset mediankäyttäjinä -tutkimushankkeessa, jonka loppuraportti valmistui tänään. Se julkistetaan myöhemmin syksyllä.