Perjantaina ilmestyi ensimmäistä kertaa Suojelupoliisin toimintakertomuksen korvaava vuosikirja. Jokainen tiedotusta ymmärtävä tietää, että perjantai on huono aika laittaa mitään ulos, jos haluaa maksimoida asialleen saamansa julkisuuden. Loppuviikosta tapahtuu paljon, seurantajutut tyssäävät viikonlopun olemattomiksi ohennettuihin toimituksiin ja niin edelleen. Mutta jos haluaa
mieluummin välttää huomiota, sopii perjantai siihen erinomaisesti. Googlella ei näin lauantaina illansuussa löytynyt muita opukseen liittyviä juttuja kuin Ilta-Sanomissa olleen ylitarkastaja Tuomas Portaankorvan haastattelu, jossa käytiin läpi ulkomaisten tiedustelupalvelujen värväystä.
Supon vuosikirja on, kuten arvata saattaa, hyvin maltillinen ja ympäripyöreä. Kun ylipäätään Suomen valtion tapa puhua jännitteisistä teemoista on hyvin maltillinen, on Supo sanomisen tavaltaan ja määrältään maltillisuuden huippua. Oikeastaan ainoa ilmeikkäämpi viestinnällinen elementti vuosikirjassa on sen voimakas graafinen ilme. Tummanpuhuvia, uhkaavia kuvia, negatekstiä ja kokonaisuutena melkeinpä agenttimainen ilme. Ulkoasu on aina osa viestiä ja se on varmasti yhtä huolella harkittu ja monen monta kertaa läpikäyty kuin jokainen sana ja lause sisällössä.
Virossa Kapon ja Ruotsissa Säpon vastaavat julkaisut ovat laajuudeltaan, yksityiskohtaisuudeltaan ja sanomisen tavoiltaan hyvin erilaisia kotimaiseen versioomme verraten. Valitun linjan viisaudesta voidaan olla montaa mieltä, mutta missään nimessä maltillisuus ja hiljaisuus eivät ole merkkejä siitä, etteikö oikeissa paikoissa tiedettäisi hyvin tarkkaan missä mennään.
Mutta ei tämä Suponkaan vuosikirja ilman sisältöä ole, päinvastoin. Toki tämä vaatii tulkintaa, sillä yleisluontoiset lauseet tuntuvat viittaavan joihinkin julkisuudessa olleisiin asioihin. Tai sitten eivät. Siksi tässä esittämäni tulkinnat ovat siis nimenomaan minun näkemyksiäni siitä, mihin missäkin viitataan. Jos puhuu yleisellä tasolla hyvin kiinnostavasta asiasta, on hyväksyttävä se, että tulkintoja näistä väännetään sitten vaikka väkisin.
Vuosikirjassa paljon tilaa saavat erilaiset määrittelyt, joiden avulla selitetään kansalaiselle muun muassa tiedustelu- ja turvallisuuspalvelun eroja. Supon vakituiseksi päälliköksi juuri valittu poliisineuvos Antti Pelttari määrittää esipuheessaan "Muutoksen vuosi" Supon tehtävän ja maailman rajun muutoksen yhteyden jämäkästi: ”Valtionjohdon päätökset monimutkaisissa tilanteissa edellyttävät tuekseen oikea aikaista ja luotettavaa tietoa.”
Myöhemmin vuosikirjassa määritellään monia muitakin asioita niin paljon, että siitä tulee välillä suorastaan opasmainen olo. Julkaisun tehtävänä on selvästi edistää Supon tavoitteita, joita sillä on erityisesti tiedustelulain synnyttämiseksi. Sen perusteluun käytetäänkin runsaasti tilaa. Myös vahvaa toivetta Supon kehittämistä tiedustelupalvelun suuntaan on minusta havaittavissa.
Terrorismi on luonnollisesti paljon esillä. Ääriajattelu, sekä jihadismi että äärioikeistolainen, nostetaan uhiksi suomalaisten turvallisuudelle. Mutta. ”Suojelupoliisin näkökulmasta tarkasteltuna suurin uhka valtion sisäiselle turvallisuudelle ovat yksinäiset toimijat. Yksinäisellä toimijalla tarkoitetaan henkilöä, joka tekee itsenäisesti terrori-iskun tai muun laajamittaisen väkivallanteon.” Breivikit, mitä aatesuuntaa tahansa edustavat, ovat siis se kaikkein suurin uhka, jota on kaikkein hankalin torjua.Siitä barbariasta ja kaaoksesta Suomen kaduilla, jota niin sanotuilla maahanmuuttokriittisillä foorumeilla kiljutaan kurkku suorana, ei ole jälkeäkään Supon vuosikirjassa. Siellä toki tiedostetaan tilanteen vakavuus, mutta uhat määritellään muuhun malliin:
”Suojelupoliisin toimialalla keskeisimpiä uhkia kansalliselle turvallisuudelle ovat ulkovaltojen Suomeen kohdistama tiedustelu, terroristijärjestöjen toiminnan leviäminen Suomeen sekä ääriajatteluun perustuva väkivalta.”
Tämä on myös hyvin mielenkiintoinen ilmiö ja jää miettimään, minkä kaikkien kansakuntien kansalaisiin tämä kohdistuu:
”Niin sanotusta pakolaisvakoilusta on tullut pysyvä ilmiö myös Suomessa. Pakolaisvakoilulla tarkoitetaan ulkomaisten viranomaisten pyrkimystä vakoilla ja kontrolloida Suomessa pysyvästi asuvia tai tilapäisesti oleskelevia henkilöitä. Vakoilun kohteet kuuluvat yleensä kotimaidensa poliittiseen oppositioon tai muuhun ryhmittymään, jonka toimintaa kyseinen maa pitää uhkana.”
Vuosikirjan mukaan Suomessa on maan kokoon suhteutettuna varsin suuri määrä ulkomaisten tiedustelupalveluiden henkilöstöä ja tiedustelullisesti Suomi kiinnostaa erityisesti Venäjää, mutta myös muita suurvaltoja.
”Ulkomaisen tiedustelun keskeisiä päämääriä vuonna 2015 oli selvittää Suomen poliittinen tilanne kevään eduskuntavaalien jälkeen, vaikuttaa energiapoliittisten päätösten tekoon sekä saada tietoa Suomen poliittisen johdon ja kansalaisten suhtautumisesta EU-politiikkaan ja Nato-yhteistyöhön. Kiinnostuksen kohteena oli myös Suomen elinkeinoelämän suhtautuminen EU:n talouspakotteisiin.”
Nuo muut ovat oikeastaan peruskauraa, jota harjoittavat hyvinkin monet valtiot Suomessa, mutta kun aina tärkeimmän asian eli vaalituloksen jälkeen tulee ”vaikuttaa energiapoliittisten päätösten tekoon”, niin ainakin minulla kulmakarvat kohosivat. Periaatteessa on mahdollista, että Ranska pyrkii auttamaan Arevaa Olkiluoto 3:n katastrofissa myös tiedustelupalvelun avulla, mutta sillä lienee sekä EU:n kautta että muutenkin mahdollisuuksia riittävästi siihen toimintaan. Sen sijaan ainakin minulle mieleen nousee Hanhikiven ydinvoimala, johon liittyviä päätöksiä vuosikirjan kuvaamana aikana soudettiin ja huovattiin, hyvin kyseenalaisinkin menetelmin. Supon vuosikirjassa siis todetaan vaikutuspyrkimysten olemassaolo ja minä veikkaan valistuneesti, että se on Venäjän tiedustelu, joka on ajanut omilla konsteillaan ja yhteyksillään eteenpäin Fennovoiman asiaa.
Suojelupoliisia kuvailevan luvun otsikkona oli jykevästi ”Tavoitteena kansallinen turvallisuus”. Siitä tämä paperi kertoo, mutta tosiaan hyvin yleisellä tasolla. Aivan kuten valtiojohdon puheenvuoroissakin, on tässä aistittavissa, että tilannekuva on hallussa, mutta siitä ei kerrota kuin peitetyin sanankääntein. Näin se on ollut tapana ennenkin, mutta aina välillä kannattaisi ainakin miettiä, että olisiko näinä läpinäkyvyyttä edellyttävinä aikoina syytä kertoa edes vähän enemmän. Kun ei tiedä, mikä on tilanne, niin ei voi arvioida myöskään miten sen hoitamisessa on onnistuttu. Ennemmin tai myöhemmin luottamus kärsii.
Rysky kirjoitti: "Supon vuosikirjassa siis todetaan vaikutuspyrkimysten olemassaolo ja minä veikkaan valistuneesti, että se on Venäjän tiedustelu, joka on ajanut omilla konsteillaan ja yhteyksillään eteenpäin Fennovoiman asiaa."
VastaaPoistaOlen samaa mieltä. Tuo (mahdollisesti NordStream 2:n lisäksi) on ainoa ajateltavissa oleva tulkinta. On aivan eri asia vaikka käyttää tiedustelua tutkimaan energiamarkkinoita ja toimia sitten varsinaisessa prosessissa avoimesti ja pelisääntöjen puitteissa, kuin "vaikuttaa tiedustelulla" l. nk. aktiivisin toimin puuttua asiaan. Jäljempi kun voi olla vaikuttaja-agenttien käyttöä, lahjontaa, petoksia tai painostamista.
Ottaen huomioon mitä Suomen energiapolitiikan osalta on tapahtunut ja tapahtumassa mm. Fennovoiman osalta, kyseessä on vakava asia ja kehitysketju joka on näin jälkikäteen katsoen jatkunut luultavasti pidempään kuin mitä julkisista lähteistä voi päätellä. Se, että Supon vuosikirjassa lukija talutetaan kädestä pitäen näin aivan ilmeisen päätelmän eteen on nähdäkseni itsessään poikkeuksellista. Pinnan alta nousee kuplia, muualtakin kuin reaktorien paineastioista.
-------
Kun seuraa aktiivisesti verkossa uutisointia kotimaisesta energiapolitiikasta on niiden kommenttiosioissa silmiinpistäviä ja pitkään jatkuneita trendejä. Olen jakanut niitä mielessäni (varmasti epätäydellisesti ja puutteellisesti) ainakin näin:
1) Fennovoiman voimalasta puhuttaessa teknisenä hankkeena ilmaantuu aina kommentteja joissa kehutaan Venäläistä ydinalan osaamista ja kerrotaan valikoituja anekdootteja Rosatomin uusimmista projekteista. Loviisan ydinvoimala esitetään positiivisena esimerkkinä ja Olkiluoto 3:n ongelmia maalaillaan lavealla pensselillä. Lisäksi vedotaan tunteisiin kuvaamalla ydinvoima "vahvana" ja "äijämäisenä" energiantuotantotapana.
(Rosatomin laajat ongelmat ja epäselvyydet kotimaassaan ja kansainvälisesti alihankkijoineen unohdetaan, samoin Suomalaisten oma valtaisa panostus ja Westinghousen osuus Loviisan saattamisessa hyväksyttävään kuntoon.)
2) Fennovoiman voimalasta puhuttaessa poliittisena hankkeena kehutaan "Suomen realismia", "hyviä idänsuhteita" ja "itsenäistä ajattelua". Venäjälle osoitetut pakotteet kuvataan Suomen kannalta järjettömiksi. Poliittiset kriitikot tai epäilijät kuvataan epärealistisiksi, viherpiiperöiksi tai "lännen/eurostoliiton" tahdottomiksi myötäilijöiksi. Asioiden runttaamista läpi jopa (tai erityisesti) sopimusrikoista, laillisuudesta ja toimintatavoista piittaamatta kuvataan vahvuuden ja päättäväisyyden osoituksena. Toisaalta esitetään, ettei asiassa ole poliittista ulottuvuutta.
(Rosatomin poliittinen ulottuvuus unohdetaan tai kiistetään, samoin Putinin voimapolitiikka, sen esimerkit ja seuraukset sen kohteille - sekä seuraukset ja kustannukset Suomelle Venäjän myötäilystä. Moraalista ulottuvuutta ei nähdä tai sitä vähätellään. EU:n energiaunioni ja pyrkimys strategiseen riippumattomuuteen unohdetaan täysin, samoin turvallisuuspolitiikka.)
3) Fennovoiman voimalasta puhuttaessa taloudellisena hankkeena korostetaan Venäjän taloudellista potentiaalia ja maalaillaan kuvaa siitä millaisten maitokannujen ja hunajapurkkien ääreen "pisnesmiehemme" oikein pääsevätkään kun oikein miellytämme Putinin hallintoa. Jonkun kerran on käytetty Siperian luonnonvaroista sanaa "eldorado".
(Fortumin tuplariski Venäjän energiamarkkinoiden hetteikössä sivuutetaan, samoin itsevaltainen sääntely ja oikeuslaitoksen täysi alisteisuus Putinin vallan vertikaalille. Yhä edelleen - joskin tätä nykyä harvemmin - väitetään, että Hanhikiven voimala "lisää energiaomavaraisuutta". Venäjän taloudellinen heikkous ja surkeat näkymät unohdetaan, samoin EU:n ja Yhdysvaltojen kummankin olevan BKT:ltään n. yhdeksän kertaa Venäjän kokoiset.)
as
jatkuu alla, jain 4096 merkin rajan takia kahteen osaan ...
jatkuu ...
VastaaPoista4) Fennovoiman voimalasta puhuttaessa protestien tai kritiikin kohteena tuntuu erityisenä fetissinä olevan voimankäyttö ja oikeudettomuus mielenosoittajia kohtaan. Väkivaltatematiikka elää vahvana kun kuvaillaan pamputtamista, pahoinpitelyä, suorastaan kiritetään poliisia ylittämään toimivaltuutensa ja ohittamaan tilannekohtaisen harkinnan, sekä on jopa aivan suoraan toivottu kohtelua "Venäjän malliin". Mikä tahansa protestointi rinnastetaan terrorismiin, ilkivaltaan, yleiseen saamattomuuteen, tyhmyyteen ja kunniattomuuteen.
(Kritiikin sisältö ohitetaan usein tyyliseikkoihin tai kritiikin esittäjään vedoten. Vahingossakaan ei viitata jo esilletulleisiin valtaviin epäselvyyksiin ja päättäjien parodian asteelle nousseeseen kiemurteluun, epäjohdonmukaisuuteen ja idänmatkailuun asiassa. Vihreät otetaan ainoana puolueena suoraan kokonaisuutena hampaisiin, muilla puolueilla onkin lusikkansa sopassa. Fennovoiman hankkeelle äärimmäisen kriittiset energia-alan akateemiset ja ja muut ammattilaiset mielipiteineen, tutkimuksineen ja pamfletteineen sivuutetaan niin hiljaa kuin pystytään.)
5) Uusiutuvista ja kotimaisista energianlähteistä puhuttaessa hajautettua tuotantoa kuvataan epärealistisena, tuulivoimatukia pidetään esillä esimerkkinä poliittisesta korruptiosta. Erityisesti tuulivoiman vastustus näyttää olevan muutenkin hyvin organisoitunutta kuin pelkkien tukien osalta, erilaisten yhdistysten nimissä ilmestyy mielipidepalstoille jatkuvasti tuulivoimapuistoja kategorisesti jopa keskenään ristiriitaisin syin vastustavia kirjoituksia. Ilmastonmuutosta ei pidetä tosiasiana tai siihen suhtaudutaan "huumorilla".
(Sivuutetaan täysin hajautetun tuotannon arvo huoltovarmuustekijänä. Sivuutetaan täysin, että yksi sijoitus johonkin energiantuotantomuotoon sulkee pois sijoitukset muuhun. Kansainvälinen eksponentiaalinen trendi uusiutuvien energiamuotojen osalta sivuutetaan täysin, samoin taloudellisen kasvun ja energiantarpeen "decoupling" -ilmiö. Tekniikan valtaisa kehitys energiansäätelyssä sen varastoinnin ja älykkään jakamisen osalta sivuutetaan täysin, samoin tilaisuus olla edelläkävijöiden ja siten hyötyjien joukossa ko. tekniikassa. Aurinkopaneelien ja maalämmön hurja kehitys sivuutetaan. Ei mainintaakaan siitä, että keskitetty energiantuotanto on keskitettyä valtaa, hajautettu hajautettua tai tämän kerrannaisvaikutuksia markkinoiden toimivuudelle, itseohjautuvuudelle tai demokratialle itsessään.)
-------
En ole kerännyt energiapolitiikkaan ja Fennovoimaan liittyvien keskustelujen teemoja tai yksittäisiä viestejä järjestelmällisesti kuten Rysky Venäläistä verkkopropagandakuvastoa aikanaan.
Ei kuitenkaan ole liioittelua, että muutaman vuoden aikana olen lukenut sisällöltään edellämainitun kaltaisia viestejä ihan omaehtoisesti tuhansia varsin rajatulla mediakentällä. Jos sama toistuu kaikkien valtakunnallisten ja maakunnallisten lehtien palstoilla, sekä hajautetummin suurimmilla keskustelupalstoilla ja suosituimmilla somekanavilla on kyseessä laajudeltaan valtava ja ainakin keskeisiltä osin johdettu toiminta.
En usko hetkeäkään, että kyseessä voisi olla jokin Suomalainen itseorganisoitunut, spontaanisti emergentti sosiaalinen ilmiö, niin harvalla on mitään suoraan tekemistä (saati hyötymistä) Fennovoiman projektista. Näin suoraan ja temaattisesti johdonmukainen Venäjän nykyjohdon narratiivia ja etua seuraava paksu pajunköysi ei itsestään näistä rihmoista punoudu, varsinkin kun vertaa kuinka verrattain pienellä intensiteetillä ja innolla energia-asioista muuten puhutaan tai niihin ollaan (yleisessä, ei alakohtaisessa mediassa) harrastuneita.
Tätä köyttä nyt sitten roikutetaan itse kunkin edessä. Minulla ei ainakaan ole pienintäkään aikomusta siihen hirttäytyä vaikka ilmeisen moni asiamies kaulojamme jo mittailee.
as
Ansiokas analyysi bloggarilta On ikävää, että kulttuuriimme on pesiytynyt tämä läpinäkyvyyden puute, eli että asioita ei sanota suoraan. Se ei voi olla herättämättä täysin turhaa epävarmuutta ja huolta kansalisissa kun pitää arvailla, missä mennään. Hyvä esimerkki tästä ovat juuri viimeaikaiset kuviot energiapolitiikassa.
VastaaPoista