tag:blogger.com,1999:blog-2657737831353201172.post3244246470170790778..comments2023-10-09T17:30:35.611+03:00Comments on Väkivallaton maanpuolustus ja sen henki: Ämarin täydellinen turpomyrskyUnknownnoreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-2657737831353201172.post-28585734908510746472015-01-21T20:38:51.640+02:002015-01-21T20:38:51.640+02:00Blogitekstistä: "Baltian maiden asema, joka o...Blogitekstistä: "Baltian maiden asema, joka on kirkastunut Putinin aggressioiden myötä ehkä keskeisimmäksi turvallisuusongelmaksemme. Ruotsin helppous tehdä päätöksiä, jotka meille ovat vaikeita."<br /><br />Kummallisesti muotoiltu. Tai ehkä turhan pikaisesti.<br /><br />Meidän keskeisin ulkoinen (ja suomettumisen perinteitten mukaisesti myös sisäinen) ajankohtainen turvallisuusongelmamme on Venäjän nykyjohdon avoin irtiotto (pitkän pohjustuksen jälkeen) Eurooppalaisen turvallisuuspolitiikan normeista ja vastuista. Baltian maista - ja paljolti muualtakin - katsottuna Viron, Latvian ja Liettuan toimet uudelleen saavutetun itsenäisyytensä aikana ovat olleet paljon realistisempia, linjakkaampia ja näkemyksellisempiä kuin meidän. Kohteliaisuus- ja suoraan sanoen luottamussyistä tätä ei usein kovin usein meille suoraan sanota ja ehkä myös siksi, että yhteiskunnallisesti ahaa-elämysten turvallisuuspoliittiseen aikuisuuteen tulee kasvaa sisältä käsin jotta se on kestävällä pohjalla.<br /><br />Mitä taas tulee Ruotsin pitämiseen esikuvana linjakkuudesta ja ongelmattomuudesta, saati sitten jokinlaisena "lännen airueena" Suomen suuntaan niin tähän voi vain todeta, että Ruotsi on meille myös turvallisuuspoliittinen ongelma. Maantieteellinen länsinaapurimme on itse asiassa johdonmukaisesti pitänyt muun Euroopan niin suuren hajuraon päässä itsestään kuin mahdollista - niin NATO:n kuin Euronkin suhteen. Se on vaikeuttanut meidän toimimistamme - hyvin erilaisissa taloudellisissa ja maantieteellisissä olosuhteissa - oman turvallisuutemme ja laajemman kontekstin rakentamisen hyväksi. Neuvostoliiton aikakaudella Ruotsin ja Suomen puolueettomuus olivat myös hyvin eri asioita ja oli sekä Ruotsin, että Venäjän etujen mukaista, että tätä ei (kovin) julkisesti ilmaistu: kyynisesti ajateltuna Ruotsista katsoen tällaisen asiantilan jokin uusi ilmenemismuoto ei olisi mitään uutta ja joillekin tahoille ehkä jopa taloudellinen mahdollisuus. Olemme suomettuneet myös Ruotsin suuntaan, tavoilla joita on ehkä vielä vaikeampi pukea sanoiksi ja jopa uhiksi kuin Venäjän kohdalla.<br /><br />Eräs asia kuitenkin yhdistää Ruotsin valtiolaivan tyyntä lipumista ja Venäjän Potemkinien myrskyisää taivalta historian merillä: heidän johtajansa ajattelevat asioita kuitenkin yleensä syvässä ajassa, satojen vuosien päähän eteen- ja taaksepäin - oli konteksti sitten kuinka vääristynyt hyvänsä. Ehkä tällainen perspektiivi avautuu luonnostaan kun ego on tarpeeksi suuri kuvittelemaan tulevaisuuden historiankirjoja, mene ja tiedä. Meillä taas ei aina nähdä yhtä Ämäriä kauemmas. Tämä on kummallista, sillä meidän valtaväestöllämme on kuitenkin alueen pisin yhtenäinen (esi)historia jonka luulisi jotenkin heijastuvan yleisessä ilmapiirissä ja turvallisuuspoliittisen otteen vankkuudessa ja varmuudessa. <br /><br />Meillä on tasavertainen paikkamme ja vastuumme Maapallon kansojen monimuotoisuudessa. On aivan tavaton epäsuhta siinä kuinka kansainvälisesti verkottunut väestömme on ja kuinka likinäköistä (maantieteellisesti ja ajallisesti) nykyinen politiikkamme on. Baltian maiden eksistentiaalinen rajakokemus viime vuosisadalla on ollut monessa mielessä äärimmäisempi kuin meidän. Silti se ei kansallisena haasteena ja traumana ole ainakaan kauempana omaamme kuin mikään mitä Ruotsissa on koettu, missä monella tavoin projisoidaan itseä yhä alueellisena suurvaltana ja taloudellisena maailmanmahtina. Meille jatkuva yritys profiloitua jonkinlaiseksi "kakkosruotsiksi" on lopulta paljon riskialttiimpaa kuin miksi se on brändätty. Sekä Ruotsissa, että Baltiassa "turvallisuuspolitiikka syvyydessä" nojaa kuitenkin lopulta siihen, että kahdenväliset suhteet ovat alisteisia laajemmille asiayhteyksille. Joka suuntaan.<br /><br />Miksi meidän pitäisi toimia päinvastoin?ASnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2657737831353201172.post-22581861237344633772015-01-21T14:52:45.245+02:002015-01-21T14:52:45.245+02:00Niin mielenkiintoiselta kuin näyttääkin spekuloint...Niin mielenkiintoiselta kuin näyttääkin spekulointi siitä kuka on vuotanut (ja miksi), niin palaanpa kuitenkin aluksi itse asian alkulähteille, eli mikä on olemukseltaan tämä Ämärin tilaisuus ja tukikohta.<br /><br />Ämarista on uutisoitu jo aiemmin, Obaman Eestin vierailun jälkeen, että "Yhdysvallat suunnittelee Viron Ämariin Baltian ja Pohjolan ilmavoimien koulutuskeskusta". Ensimmäinen kysymysmerkki, joka tuosta lauseesta herää, on "Baltian ilmavoimat" - esimerkiksi Eestistä löytyy ilmavoimien kalustoa kahdeksan ilmavalvontatutkan verran, lisäksi jokunen kuljetuskone ja pari suihkukoulutuskonetta - joten tämä kalustokokonaisuus ei aivan taida riittää puhumiseen "ilmavoimista". Pitkälti samankaltainen on tilanne kahdessa muussakin Baltian maassa, joten nykytilanteessa (USA:n ohella) koulutettaviksi jäänevätkin sitten ainoastaan nuo "Pohjolan ilmavoimat". Edellä kuvattuun pohjautuen ja hiukan sarkastisesti ajatellen voitaneen esittää retorinen kysymys, tuliko Suomesta ja Ruotsista "pakollisia kutsuttavia" tähän suunniteltuun kv. koulutustapahtumaan?<br /><br />Toinen piirre Ämariin liittyen on sitten sen olemus liittyen Nato - Venäjä yhteistyösopimukseen vuodelta 1997. Vaikka tämä Ämarin koulutuskeskus nyt uutisoidaankin USA:n ja Eestin kahdenväliseksi hankkeeksi, olisin hieman yllättynyt jos asiaa ei tarkasteltaisi Venäjällä myös tuohon sopimukseen liittyvänä - toki itse Ämarin lentokenttä on ollut olemassa jo ennen Eestin Nato-jäsenyyttä, mutta sen uusi rooli voinee aiheuttaa myös uuden kysymyksenasettelun Venäjän suunnalta.<br /><br />Lopuksi "Ämärigate:en" palatakseni, "pölyn hieman laskeuduttua", ehkä hämmästyttävin asia näin tavallisen kansalaisen näkökulmasta ihmeteltynä on se että utva:n käsittelyyn on edennyt tällainen perimmältään kuitenkin uudenlaiselta kuviolta vaikuttava asia, josta on ollut olemassa vain suullinen kutsu - kyllä Presidentin ilmoitus aikalisän ottamisesta on hyvin järkeenkäypä ja perusteltu.<br />TEOnoreply@blogger.com