tag:blogger.com,1999:blog-2657737831353201172.post5349416303495888350..comments2023-10-09T17:30:35.611+03:00Comments on Väkivallaton maanpuolustus ja sen henki: Valheiden tulivoimaaUnknownnoreply@blogger.comBlogger9125tag:blogger.com,1999:blog-2657737831353201172.post-20371742338335452312014-11-18T15:58:56.753+02:002014-11-18T15:58:56.753+02:00Hyvä ja analysoiva teksti, kiitos. Sain ahaa-elämy...Hyvä ja analysoiva teksti, kiitos. Sain ahaa-elämyksen kun kirjoitat miten trollit elävät omassa maailmassaan ja lähinnä demonisoivat vastustajiaan. Tämä samanlainen suhtautuminen on nimittäin samanlainen kuin terroristilla. Et pystyisi itsemurhaiskuun tai lentokoneen kaapaukseen jos et täysin kieltäisi uhrien inhgimillisyyden ja oikeuden elämään/mielipiteisiin. Näin sokaistuna hirmuteot ovat mahdollisia - samaten sokaistu trolli voi väittää mitä vaan. Noidankehän katkaisu vaatii että syntyy (neuvottelu/keskustelu)yhteys. Kaappaajiin näitä voi luoda, miten saat kontaktin silmätysten trolliin?Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2657737831353201172.post-44863247917609134162014-07-24T16:42:10.052+03:002014-07-24T16:42:10.052+03:00Pakko lisätä vielä, että edellä tekemäni karkea ja...Pakko lisätä vielä, että edellä tekemäni karkea jaottelu sekä lopun arviot ovat osaltani lähinnä maallikkomaista pohdintaa, ei vakavasti otettavan tutkimustyön tulosta. Informaatiovaikuttamisen, strategisen kommunikaation, tiedon- ja muistin politiikan sekä ylipäätään sotapropagandan muodoista löytyy tietty paljon ansiokasta tutkimusta ihan avoimistakin lähteistä.<br /><br />Vielä yksi hajatelma. Vierastan hieman kyberturvallisuutta ja informaatiosodankäyntiä koskevan keskustelun laajuutta (en itse keskustelun ydintä, huom!). Hieman karrikoiden voisi sanoa, että kansalaisia ollaan jopa kyllästämässä osallisiksi hahmottoman informaatiosodan käänteisiin. Osallistaminen saattaa herättää myös levottomuutta, jolla voi olla yllätyksellisiä ja kriisin kärjistymisen kannalta valitettaviakin vaikutuksia. Kylmän sodan aikojen taistelu ideologisen oikeamielisyyden suunnasta muistuu tässä kohdin mieleen eräänlaisena henkisen maanpuolustustyön sinänsä pyyteettömän tavoitteenasettelun sivutuotteena. Jos aamukahvin äärellä on tarvetta tuntea olevansa aktiivinen toimija jossain vaikeasti hahmottuvassa informaatio_sodassa_, voi jo hyvällä syyllä kysyä, onko sodankäynnin käsitteen analyyttinen arvo hajoamassa käsiin. MPKK:n arvostamani Aki-Mauri Huhtinen viittasi tässä pari päivää sitten jotenkin siihen suuntaan, että informaatio-operoinnin osalliseksi joutumisen tunnistaa siitä, että tuntee vastenmielisyyttä, epämiellyttäviä tunteita tai suoranaista ahdistusta jollekin ei-toivotun viestinnän muodolle altistuessa (en löytänyt tähän hätään lähdettä, mutta taisi olla alun perin hänen ja UPI:n Mika Aaltolan Ykkösaamu-haastattelusta). Lisäksi tähän liittynee oman luonnollisen käyttäytymisen mukauttaminen reaktion mukaiseen suuntaan. TKyseessä on tavattoman laaja määritelmä, joskin siinä mielessä hyvä, että se nostaa myös yksittäisen kansalaisen kokemuksen tarkastelun keskiöön. Mutta tästä nousee lukuisia jatkokysymyksiä, kuten esimerkiksi erilaisen vihapuheen, ahdistavien sotauutisten ja muiden vastaavien erottaminen varsinaisesta informaatiosodankäynnistä.<br /><br />Totaalinen sota on toki vanha ilmiö, viimeistään ensimmäisen maailmansodan kotirintamapolitiikasta asti tunnettu, mutta jotain häiritsevää tässä rinnastuksessa on. Pikemminkin tulisi vahvistaa niitä tuntoja ja näkökulmia, jotka pyrkivät eristämään kriisin poliittiset sytykkeet sekä mahdolliset ratkaisut erilleen kansalaisten mielten ja sydämien hallinnan kysymyksistä. Tarpeettomien ’kotirintamien’ muodostamista tulisi välttää. Toisaalta ymmärrän, että toimettomuuteen ja naivismiinkaan ei tässä kohdin tule kompastua. Mutta jokin tasapaino olisi hyvä löytää. Jokin siinä tökkii, kun keskustelupalstojen kommenttiosioista aletaan löytää elementtejä kybersodankäynnistä, olkoonkin että nämä jollain etäisellä tavalla voidaan yhdistää siihen klassiseen määritelmään poliittisten päämäärien tavoittelemisesta toisin keinoin. Yksi ongelma, ainakin tieteellisen tutkimuksen popularisoinnin kohdalla, on tutkimustulosten keskittyminen ilmiön kuvailuun sen vaikutusten arvioinnin sijasta. Pintapuolisesti havainnoituna popularisoitu asiantuntijakeskustelu kohdistuu enimmäkseen ilmiön kuvailemiseen, mikä saattaa ilman tarkkasilmäistä seurausten ja vaikutusten arviointia eräällä tavallaan syventää edellä mainittua ahdistuksen kokemusta.<br /><br />Mennäänkö informaatiosodasta käytävässä keskustelussa toisinaan hieman hypen puolelle? Jos olen opettanut yläkoululaiselle kestävän tavan hallita medialähteitä kriittisesti, olenko tullut opettaneeksi hänelle samalla informaatiosodankäynnin taitoja? -TJAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2657737831353201172.post-21732786319035550572014-07-24T15:47:52.827+03:002014-07-24T15:47:52.827+03:00Kiitokset Rysky vastauksestasi (kuten Aleksandrial...Kiitokset Rysky vastauksestasi (kuten Aleksandrialaiselle ja anonyymille keskustelun edistämisestä). Voi hyvin olla, että perspektiivini naksahtaa hieman väkisinkin tutkijamaiseksi. Ei koira karvoistaan pääse… Tarkoituksenani ei kuitenkaan ollut millään tavalla vähätellä omakohtaisia kokemuksia tahi aiheen arvoa ylipäätään. Päinvastoin, yritin tuoda tarkasteluun lisäarvoa ottamalla asiaa haltuun hieman yleisemmällä tasolla, kuitenkaan latistamatta sitä turhalla kuorrutteella ja jargonilla. Tässä kohdin on myös hyvä lisätä, että edellinen kommenttini oli sisältönsä puolesta yhtä lailla vaistonvaraista osallistumista, ei mitään objektiivisuuteen pyrkimistä, kriittistä etäisyyttä hapuilevaa korkeintaan. En ole siis millään tavalla alan asiantuntija. Tavoitteenani oli lähinnä herättää jatkokeskustelua tärkeän aiheen ympäriltä.<br /><br />Olen Aleksandrialaisen kanssa yhtä mieltä siitä, että Somea on analyyttisesti hedelmällistä lähestyä moniulotteisena ilmiönä. Somen ja informaatiovaikuttamisen yhteyden osalta moniulotteisuus näkyy maallikon silmiin (osittain limittäisenä) kerrostuneisuutena, johon Aleksandrialainenkin siis jo viittasi.<br /><br />Pohjavirtoja muodostavat uskottavuudeltaan tunnustettujen uutiskanavien verkkopalstojen kommenttiosioita hyödyntävät nimimerkit sekä kömpelö twitter-trollaaminen (jotain perusteita kömpelön toiminnan tunnistamiselle hahmottelinkin tuossa edellisessä vastauksessani). Osa tästä toiminnasta on kieltämättä ihan järjestelmällistä, osa yksittäisten henkilöiden osallistumista. Lopputulos on kuitenkin samansuuntainen.<br /><br />Välikerroksessa vaikuttavat muodoltaan vakavammalta ja harkitummalta vaikuttavat kanavat, esimerkiksi huolitellut blogit sekä puolivillaiset, usein yksisuuntaiset ja alaltaan kapeat uutissivustot, joita alemmissa pohjavirroissa uiskentelevat kernaasti käyttävät lähteinään. Näiden kahden kerroksen välisen dynamiikan ja toiminnan ymmärtäminen lienee yksi kriittisen medianlukutaidon keskeisimpiä osa-alueita – Ryskyn mainitseman ’kantautumisen’ muotojen, tyylien ja asteiden ymmärtämisen taitoa siis.<br /><br />Kolmannen, pinnan lähellä olevan kerroksen, muodostavat laajalevikkiset mediat omilla verkkopalveluillaan. Merivirtojen sotkeutumisen lisäksi kerrosmetafora pyrkii tässä ilmentämään tuntumaani siitä, että verraten pieni osa yleisöstä harrastaa tietoista, saati aktiivista syvänmerensukellusta. Valtaosa kohtaa virtaukset vasta pinnalla. Pinnallakin pohjavirtausten jäljet vaikuttavat, mutta monesti ne ovat sekoittuneet jo isompaan kokonaisuuteen. Toki syvänmeren kalastajien reviiriväännöt vaikuttavat siihen, miten virtaukset ylös lähtevät. Tässäkään mielessä syvävirrat eivät siis ole mitenkään merkityksettömiä.<br /> <br />Neljännen tason muodostavat vielä erilaisten instituutioiden, järjestöjen, valtioiden sekä näiden edustajien virallinen toiminta verkossa.<br /><br />Nämä kerrokset hahmottavat kuitenkin vain somen ja informaatiovaikuttamisen yhteyttä. Some itsessään on tietty vielä tätäkin laajempi ilmiö (tutkijoiden henkilökohtaiset ja kollektiiveina pyörittämät blogit – joista Aleksandrialainen mainitsi Ulkopolitist-kollektiivin – omine keskustelupiireineen ja nujakoineen eivät välttämättä asetu kovinkaan notkeasti edelliseen, jo itsessään varsin karkeaan jaotteluun, puhumattakaan informaatio-operoinnin problematiikan alle).<br /><br />Pohjavirroissa kuhina ja intensiteetti on kerroksista eittämättä kovinta. Samalla osumatarkkuus on määrään nähden suhteellisen sattumanvarainen, jopa heikko. Juuri tähän osioon, joka oli myös Ryskyn varsinaisen blogimerkinnän huomion keskiössä, kohdistin tuon ensimmäisen kommenttini. Pohjavirrat ovat myös kaikkein sitkoimpia – ne toisin sanoen monesti vaikuttavat vain vahvistavan osallistujien ennakkonäkemyksiä sekä tätä kautta tapahtuman tai ilmiön kokonaiskuvan polarisoitumista. Valitettavan harvoin törmää tilanteeseen, jossa pohjavirrat sekoittuvat ja liikuttavat keskustelua avoimen dialogin kautta kohti uutta suuntaa.<br /><br /><br />- TJAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2657737831353201172.post-35564376416598449072014-07-24T12:49:55.770+03:002014-07-24T12:49:55.770+03:00Ja nyymille vielä: aloin tuosta kimmokkeen saaneen...Ja nyymille vielä: aloin tuosta kimmokkeen saaneena miettimään, minkälaista koulutuspakettia tähän tilanteeseen pitäisi koota. Saatan julkaista jossain vaiheessa mietteeni blogimerkintänä. Kiitos.Ryskyhttps://www.blogger.com/profile/02982589797489042747noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2657737831353201172.post-66874956383697537722014-07-24T12:48:54.269+03:002014-07-24T12:48:54.269+03:00Tapio: Sinulla on tutkijan perspektiivi ja etäisyy...Tapio: Sinulla on tutkijan perspektiivi ja etäisyys ja se on varauksettomasti hienoa. Erityisen hienoa on, että kun itse koheltaa vaisdtonvaraisesti ykisttäisenä ihmisenä paikasta toiseen, niin joku vetää kuvan kulmasta ja saa isomman kokonaisuuden esiin.<br />Kaikki teot ja toiminta johtavat johonkin suuntaan, mutta todellisuuden monimutkaisuudesta johtuen meillä on suhteellisen vähän mahdollisuuksia oikeasti tietää, mihin tekomme vievät. Sama pätee tietysti myös tekemättömyyteen. Minulla ei ole tutkijan perspektiiviä, päättäjän vastuuta, soturin tavoitteellisuutta eikä journalistin merkitystä. Minulla on vain omatuntoni ja tietoni, joiden takia näille poluille ylipäätään päädyin. En halua sanoa, että olisin mekrityksetön, koska tietysti toivon tekemisissäni olevan tolkkua sen verran, että ne olisivat merkityksellisiä. Mutta olen vapaa sanomaan asioita. En taatusti ole tietävimpien ja ymmärtävimpien ihmisten joukossa, mutta minulla on paitsi vapauteni, myös kyky muotoilla vaatimattomat tietoni ymmärrettäviksi.<br />Median merkitys on olennaisen tärkeä jo volyymin ja luotettavuuden kannalta. Siksi toivon, että laajlti ymmärrettäisiin laadukkaan journalismin merkitys. Some on kuplamainen paikka, mutta sieltä kantautuu asioita ulos, medioihin. Ja somessa ne ovat saaneet tietynlaisen aitouden, vaikka kuhina olisi kuinka keinotekoisesti alunperin synnytettyä. Astroturffausta siis. Infosotaa käydään verkostoissa, joissa data ja tahtotilat liikkuvat inhimillisen sattumanvaraisesti. Mutta kun sinne syöttää kymmenen juttua, niin se ykis eteenpäin mennyt ja kasvanut on se tärkeä. Infosodan vertaaminen markkinointiin toimii melko hyvin. Siinäkin toinen puoli on turhaa ja merkityksetöntä, mutta kukaan ei tiedä kumpi puoli.<br />Erastotenes Aleksandrialainen: Nimimerkin käyttö sinällään on minusta joskus perusteltua. Olennaisempaa on, miten sitä käyttää tai miten sen kanssa käyttäytyy. Nimimerkkiä ei saa käyttää harhauttamiseen ja nimimerkin on minusta käyttäydyttävä paremmin kuin nimellään ja naamallaan esiintyvät. Tuolla nimimerkillä et voi harhauttaa ja käytöstavoissasi ei ole moitteen sijaa. Lisäksi olet tosiaan persoonallisen nimimerkkisi ja tyylisi ansiosta enemmänkin verkkopersoona kuin nimimerkki.Ryskyhttps://www.blogger.com/profile/02982589797489042747noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2657737831353201172.post-68519199223876686312014-07-22T11:01:26.544+03:002014-07-22T11:01:26.544+03:00(sama nyymi kuin yllä)
Tai siis, spekulaatiotahan...(sama nyymi kuin yllä)<br /><br />Tai siis, spekulaatiotahan tämä tietenkin on. <br /><br />Jos olisin päättävässä asemassa istuva virkamies, teettäisin perusteellisen tutkimuksen kansalaisten informaatiolähteistä, erityisesti miten Twitter, blogit ja tavanomaisemmat uutismediat "virtaavat" tavallisten ihmisten FB-keskusteluihin ja yleiseen mielipiteenmuodostukseen (esim. kyselytutkimuksessa) jonkin kriisin aikana.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2657737831353201172.post-16749778995242209222014-07-22T10:54:48.138+03:002014-07-22T10:54:48.138+03:00Sattumoisin pari päivää sitten junassa istuessani ...Sattumoisin pari päivää sitten junassa istuessani en voinut välttyä kuulemasta mitä naapuripenkissä istuva nuorten aikuisten seurue keskusteli Ukrainasta:<br /><br />"Katoitteko iltsikan nettisivut? Siis miettikää jäbät jos ne yritti ampua Putinin konetta"<br />"Joo-o."<br /><br />Suomalainen iltapäivälehdistö ja muut perinteiset media on paljon merkittävämpi kuin some tavallisen kansalaisen kannalta; somen ulkopoliittista keskustelua seuraavat lähinnä jo valmiiksi kiinnostuneet ihmiset. Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2657737831353201172.post-527264078194597002014-07-21T14:36:25.269+03:002014-07-21T14:36:25.269+03:00Tokihan on niin, että some-keskustelut ovat jossai...Tokihan on niin, että some-keskustelut ovat jossain määrin sisäänlämpiäviä. On sinänsä väärin puhua "somesta" yhtenä ilmiönä. Todellisuudessa some koostuu lukemattomista eri foorumeista, joiden painoarvot ovat erilaisia. Suomi24:n kirjoituksia ei kukaan täysijärkinen ota vakavasti. The Ulkopolitist on puolestaan lähes virallinen Suomen ulkopolitiikan nuoremman polven julkaisukanava. Tuomioja.org on osa "somea", mutta samalla myös valtion virallista linjanvetoa.<br /><br />Tämmöiset blogit ovat varsin tärkeitä mielipidevaikuttajia sikäli kuin niiden kirjoittajat otetaan vakavasti. Janne otetaan, samoin esim. James Mashiri. Lukijoita näillä blogeilla on paljon enemmän kuin kommentoijia. <br /><br />Nyt ongelmana onkin se, että Venäjä käy informaatiosotaa todella leveällä rintamalla. Maksetut kirjoittajat ja puhtaan ideologisesti motivoituneet valehtelijat kirjoittavat kymmenille eri foorumeille syytäen kaikkialle samaa disinformaatiota: valheiden ja vääristelyn sotkua. Tällä toistolla on suuri vaikutus, sillä se siirtää hyväksyttävän keskustelun rajoja.<br /><br />Itsekin olen nimimerkki, mistä syvä anteeksipyyntöni. Pyytäisin huomauttaa, että olen toiminut tällä nimimerkillä jo kahdeksan vuotta eri blogeissa kommentoiden. Syy nimimerkin käyttöön on ammatissani, jonka vuoksi en halua kirjoitusteni olevan googletettavissa omalla nimelläni. Erastotenes Aleksandrialainenhttps://www.blogger.com/profile/02022287922481645252noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2657737831353201172.post-85497512211284828852014-07-21T13:52:22.616+03:002014-07-21T13:52:22.616+03:00Hyvää pohdintaa jälleen. Kriittinen medianlukutait...Hyvää pohdintaa jälleen. Kriittinen medianlukutaito on näinä päivinä erinomaisen tärkeä kansalaistaito, etenkin (pääasiassa vielä tulevien) digi- ja somenatiivien sukupolvelle.<br /><br />Haluaisin suopeassa hengessä haastaa muutamalla pointilla, en niinkään argumenttiasi, jonka allekirjoitan pääpiirteiltään, vaan ajatusta somen merkityksestä informaatiosodan näyttämönä.<br /><br />1) Elämmekö osittain omaa some-harhaamme? Annammeko toisin sanoen some-keskusteluille ja siellä esiintyville trolleille liiankin painokkaita merkityksiä? Mielestäni valtaosa trollauksesta, johon olen itse törmännyt, on hyvin kömpelöä, eikä sen perusteella synny näkyviä liikahduksia mielipiteissä. Ennen 'operaatioita' muodostuneet ’rintamalinjat’ vaikuttavat monasti vahvistuvan trollauksen johdosta – näen tämän merkkinä amatöörimäisyydestä (empatian ja taktisesti ajoitetun itsekritiikin puuttuminen, lähteiden yksitoikkoisuus, hämärältä vaikuttavat nimimerkit jne. paljastavat puuhastelun, jonka läpi näkee enemmistö some-passiiveistakin), en ammattimaisuudesta. Annammeko toisin sanoen oman henkilökohtaisen kokemuksemme osallisuudesta vaikuttaa myös niiden painoarvosta tehtyihin johtopäätöksiin? Mitkä ovat omat fiiliksesi tästä?<br /><br />2) Somen merkitys ylipäätään. On tietysti totta, kuten mainitsit, että merkittävä osa vaikutuksesta on hiljaista. Passiivisten seuraajien määrää sekä seuraajien vakavuus- ja intensiteettitasoa voimme lähinnä arvailla. Tämä porukka lienee joka tapauksessa varsin pieni segmentti suuresta yleisöstä, joille edelleen keskeisimmät tiedotusvälineet ja informaatiokanavat löytyvät perinteisistä medioista. Näiden kautta lavea tilannekuva välittyy myös sille osaa lähipiiristä, joita ei lähtökohtaisesti kiinnosta seurata kansainvälisen politiikan melskeitä edes perinteisten tiedotusvälineiden kautta (ulkomaan osio lienee yksi useimmin yli hypätyistä printtilehden osista).<br /><br />Verraten sisäänpäin kääntyneen some-keskustelun lisäksi korostaisin ammattimaisesti toimivan tiedotusvälineistön merkitystä. Sen kriittisyys sekä vapaus (tällä saralla alkavat myös ne suurimmat erot syntyä, kuten olemme viime aikoina saattaneet hyvin huomata) nousevat keskeisiksi hyveiksi. Toinen tärkeä elementti ovat keskeiset (lue: valtaa käyttävät) poliittiset päätöksentekijät sekä heitä tukevat virkamiehet. Heillä on syytä olla taitoa ja halua asettua somen ulkopuolelle sekä luottaa omiin informaatiokanaviinsa, silläkin uhalla, etteivät täten pääse hyödyntämään insentiivisintä uutisvirtaa oman viiteryhmänsä kannatuksen ruokkimiseen emotivistisia ensireaktioita esittämällä. Parempi myöhässä ja harkitusti kuin hetkessä ja tunteella, vaikka tämä vanhanaikaiselta kuulostaakin. Mutta niin ovat vanhanaikaisia myös jännitteet, joiden keskellä juuri (taas) joudumme opettelemaan elämään..<br /><br />Summa summarum: info-opsit ovat tämän päivän todellisuutta, sitä ei käy kiistäminen. Myös kansainväliset uutispalvelut ovat harkintansa kanssa tiukoilla. Hätäisiä BREAKING-uutisia joudutaan julkaisemaan mediatalojen elinkamppailun aikana, aina printtiversioita myöten, lisäklikkausten toivossa. Toimittajat ja journot toimivat haastavissa olosuhteissa. Tämän rinnalla some, jonka väistämättä näemme vaikutustaan suurempana kuplana (somesta puhuvat ennen kaikkea siellä ketterimmin uiskentelevat), on varsin kömpelöiden esimerkkiensäkin kautta toissijainen elementti - ainakin toistaiseksi. Vai onko?<br /><br />Jännitteiden keskellä tulisi pyrkiä välttämään näkemästä kohtalokkaita rintamalinjoja siellä, missä meillä ei ole niitä tarve ylläpitää ja missä omat vahvuutemme eivät kukoista. Mutta ei passivoidutakaan; järki, vapaus ja kriittinen uteliaisuus kyllä voittavat ajan myötä, uskon. Informaatiosodan totaalista luonnetta korostava ajatusmalli saattaa myös myötäillä tällaiseen kuvastoon tukeutuvien kieltämättä epätoivoisia intressejä. Eli ollaan kernaasti valppaina, mutta alistetaan aktiivisuutemme kokonaiskuvaa vastaavan harkinnan ja maltin alaiseksi. Ja muistetaan miten oma perspektiivimme usein vahvistaa niiden yhteiskunnallisen keskustelun virtojen painoa, joissa kaikkein painokkaammin olemme läsnä.<br /><br />- TJAnonymousnoreply@blogger.com